Leena ja Juha tapasivat ja rakastuivat nuorina, Leena oli 14 v. ja Juha oli 18 v. Ensimmäinen lapsi syntyi, kun Leena oli 17-vuotias. Asuivat Leenan äidin luona, heidän lapsensa oli vasta 3 kk, kun Leena löysi äitinsä kotoa menehtyneenä. Oli edessä muutto perikunnan asunnosta, ensimmäiseen yhteiseen vuokra-asuntoon, surun keskellä. Elämä jotenkin jatkui, pieni lapsi vei ajatukset sekä ajankulun ja vuodet vierivät. Sitten syntyi toinen lapsi ja vielä neljä lasta sen jälkeen.
Elämä ei ole ollut aina helppoa, yhdessä on kestetty paljon niin iloa kuin suruakin. Myös taloudellisesti on ollut tiukkaa eikä tukiverkostoa ole ollut. Lapset on kasvatettu ja ovat muuttaneet omillensa, vain nuorin asuu enää kotona. Perheen 17-v. poika on poikkeuksellisen isokokoinen ikäisekseen. Vaatteet ja kengät pitää hankkia erikoisliikkeistä. Sänky on käynyt hänelle lyhyeksi ja pöytä liian matalaksi. Näihin hankintoihin ei ole kuitenkaan varaa.
Monisairas vaimo on ollut työkyvytön pitkään. Hänellä on 11 eri lääkettä ja hän odottaa pääsyä leikkaukseen. Kun pieni elpyminen koronan suhteen alkoi, puoliso teki työtä itseään säästelemättä. Hän teki tarvittaessa ylipitkiä päiviä, että olisi saanut ainakin asunnon vuokrarahat kasaan. Tästä seurasi, että myös puolison terveys petti. Tuli aivoinfarkti ja kaulavaltimo piti leikata. Yhteiskunnalta saadut tuet ovat laahanneet ja olleet myös vaikeita hakea. Omat voimavarat ovat olleet äärirajoilla pitkään.
Puoliso ei kuntoudu enää entiselleen ja yritystoiminta on pitänyt lopettaa. Perhe sinnittelee koko ajan toimeentulon rajoilla. He pyrkivät maksamaan vuokrasta edes sen verran, ettei tulisi häätöä. Vaimo pihistelee lääkekustannuksissa ja ottaa puolet pienempää annosta lääkkeitä, että ne riittäisivät pitempään. Tilanne on stressaava ja on vaikea katsoa tulevaisuuteen. Pariskunta on jopa harkinnut avioeroa ja erilleen muuttamista, koska siinä tapauksessa he saisivat paremmat tuet yhteiskunnalta.
Avustuksen turvin perhe saisi maksettua vuokravelan, ettei tulisi häätöä. Perhe on asunut samassa kodissa 24 vuotta. Hyvä olisi saada maksetuksi muitakin välttämättömiä laskuja ja pojan tarpeisiin apua. Vaimo saisi ostettua kaikki tarvitsemansa lääkkeet ja syödä niitä lääkärin määräyksen mukaisesti ja valmistautua luottavaisin mielin tulevaan leikkaukseen.
Avun tarpeen on arvioinut ja avun perille vie Espoonlahden seurakunnan diakoniatyö,
Taina Leinonen, taina.leinonen@evl.fi